22.10.2002

Toimitus

Kangaslammin kunnalle oli 30.6.2000 myönnetty lainhuuto määräalaan, jonka kunta oli pidättänyt myydessään 5.9.1988 vahvistetulla kauppakirjalla C:lle ja D:lle Kangaslammin kunnan Rauhamäen kylässä sijaitsevan X:n tilan rakennuksineen.

Määräalaa koskevassa lohkomistoimituksessa 25.8.2000 E ja F (=A)vastustivat lohkomista. He olivat 27.8.1999 vahvistetulla kauppakirjalla ostaneet X:n tilan C:ltä ja D:n oikeudenomistajilta (= B). Tilan pinta-ala oli kauppakirjan ja kiinteistörekisteriotteen mukaan 1 480 neliömetriä. He eivät olleet kaupan tehdessään tienneet, että nyt kysymyksessä oleva kunnan pysäköintialueena käyttämä noin 190 neliömetrin suuruinen alue kuului heidän ostamaansa tilaan ja sisältyi kauppakirjassa mainittuun pinta-alaan. Määräala, jonka erottamisoikeuden vakuudeksi ei ollut haettu kiinnitystä ja jonka omistusoikeutta ei maakaaren tultua voimaan ollut kirjattu, ei ollut ilmennyt tilaa koskeneista asiakirjoista. E ja F olivat saaneet lainhuudon X:n tilaan, puoliksi kumpikin 18.1.2000.

Toimitusmiehet katsoivat, että asiassa ei ollut osoitettu, että X:n tilan nykyisten omistajien E:n ja F:n olisi tullut olla tai he olisivat olleet tietoisia määräalan pidättämisestä X:n tilaa ostaessaan, vaikka he olivat tienneet paikoitusalueen olemassaolosta. Tämän vuoksi ja kun lohkomisen suorittamiselle ei siten ollut edellytyksiä, toimitusmiehet kiinteistönmuodostamislain 179 §:n 1 momentin ja maakaaren 13 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla jättivät toimituksen sikseen.

Itä-Suomen maaoikeuden tuomio 16.1.2001

Maaoikeus, jonne kunta valitti, hyväksyi toimitusmiesten päätöksen perustelut ja hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Pekka Palomäki, maaoikeusinsinööri Erkki Tenhola sekä lautamiehet Sampsa Hirvonen ja Helmi Putkinen.

Perustelut

Kangaslammin kunta on myydessään 5.9.1988 vahvistetulla kauppakirjalla C:lle ja D:lle Kangaslammin kunnan Rauhamäen kylässä sijaitsevan X:n rakennuksineen samalla pidättänyt itselleen noin 190 neliömetrin suuruisen määräalan. C ja D:n oikeudenomistajat ovat puolestaan myyneet tilan ja sillä sijaitsevan omakotitalon ja muut rakennukset 27.8.1999 vahvistetulla kauppakirjalla E:lle ja F:lle. Tähän kauppakirjaan ei ole otettu mainintaa edellä tarkoitetun määräalan pidättämisestä. E:lle ja F:lle on kaupan perusteella myönnetty lainhuuto X:n tilaan. Kun kunta ei ollut hakenut kiinnitystä määräalan erottamisoikeuden vakuudeksi eikä myöskään maakaaren tultua voimaan 1.1.1997 kirjannut oikeuttaan maakaaren voimaanpanosta annetun lain 6 §:ssä säädetyssä määräajassa, ei määräalan pidättäminen ole ilmennyt myöskään kiinteistörekisteristä eikä rasitustodistuksesta. Määräalaa käytettiin kunnan omistaman venesataman paikoitusalueena.

Kiinteistön kaupan kohde määräytyy viime kädessä sen mukaan, minkä alueiden luovuttamisesta kaupan osapuolet ovat tarkoittaneet sopia. E:n ja F:n lausunnoista ilmenee, että he ovat kaupan kohteeseen tutustuessaan havainneet kunnan hallinnassa olleen pysäköintialueen, mutta eivät ole mieltäneet sitä kaupan kohteeseen kuuluvaksi eikä heidän tarkoituksenaan ole ollut tuon alueen ostaminen. Kysymyksessä oleva määräala ei siten ole ollut 27.8.1999 tehdyn kiinteistönkaupan kohteena siitä huolimatta, että määräala on kuulunut kauppakirjassa kaupan kohteeksi mainittuun tilaan. Kaupan kohdetta ei voi muuttaa muuksi sekään seikka, että ostetun alueen pinta-alaksi oli kauppakirjaan merkitty koko tilan pinta-ala. Kysymyksessä ei siten ole maakaaren 13 luvussa säännelty tilanne, jossa E:n ja F:n koko tilaan saaman lainhuudon oikeusvaikutukset ulottuisivat määräalan osalta myös kuntaan. Koska E:llä ja F:llä ei siis ole oikeutta määräalaan, lohkomista ei olisi tullut maaoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla jättää sikseen.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomio kumotaan.

Asia palautetaan lohkomistoimituksen jatkamista varten Etelä-Savon maanmittaustoimistoon.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Matti Sepponen.